Puheenjohtajan palsta

 

 

JOULUKUU 2021

Hupsista vain, on jo viimeinen kalenterin sivu käännetty näkyville. Pimeitä iltoja valaisevat kausivalot. Adventti, se ensimmäinen on takana.

Kulunut vuosi on ollut yhdistyksellä aika hiljaista aikaa koronan sanellessa mitä saa tai ei saa tehdä. Teimme kässäkerhon kanssa retken kimppakyydein ja bussiretken Lehmirannan lomakeskukseen. Kässäkerho on kutonut, virkannut ahkerasti pitkin vuotta ja ainakin näillä näkymin pääsemme myymään niitä joulun alla.

Tuolijoogassa mieli ja keho rentoutuu. Ohjaajamme Satu Tuominen jatkaa myös ensi vuonna vetäjänä. Kiitos hänelle.

Syyskokous sujui mielestäni hyvin, koska oli oikein keskustelua asioista. Hallitukseen saatiin uusi jäsen poislähteneen tilalle.

Tapahtumissa on tulossa yhteinen jouluateria 7.12 ja haluamme kiittää jäseniämme tarjoamalla sen edulliseen hintaan. Koska paljon muuta ei tänä vuonna ole ollut mahdollista järjestää.

 Menemme terveys turvallisuus edellä myös ensi vuonna.

Ja ennen kaikkea kiitän kaikkia vapaaehtoisiamme osallisuudestanne  yhdistyksen toimintaan.

Toivotan Oikein Hyvää Joulua ja Parempaa UuttaVuotta!

Sirpa

SYYSKUU 2021

No niin, on taas kesä mennyt ja uudet suunnitelmat jokaisella ennen vuoden loppua.

Yhdistyksessämme, kuten myös monissa muissa on suunniteltu tekemistä pienimuotoisesti, koska korona ja sen tuomat rajoitukset muuttuvine ohjeineen rajoittaneet toimintaa. Jo yksin Viertolan toimintakeskus, jossa kokoonnumme viikoittain säätelee ryhmäkokoja, joita se ottaa vastaan.

Retket ja tapahtumat ovat jo alkuvuoden aikan jouduttu peruuttamaan, siirtämään tai korvattu jollain toisella tapahtumalla. Tämä aiheuttaa sen että emme suunnittele mitään ihmeempiä etukäteen hallituksessamme syksyn osalle.

Jäsentiedote on jaettu koteihin ja siinä tällä hetkellä tiedosa olevat asiat.

On tietysti harmittavaa jäsenten kannalta että näin on, mutta emme halua tieten tahtoen altistaa riskiryhmään kuuluvia. Jokainenhan kuitenkin loppujen lopuksi tekee itse valintansa mihin haluaa tulla mukaan.

Syysterveisin Sirpa

 

TOUKOKUU 2021

Kesää odottelen, ja sen tuomaa lämpöä ja aurinkoa.

Uudessa Reuma-lehden numerossa oli paljon luettavaa. Jumppasin Tuula Tikkasen tasapainojumpan, joka oli selkeine kuvineen helppo toteuttaa.

Haastattelut kunkin omakohtaisine kokemuksineen, olivat mielenkiintoista luettavaa. Odotan seuraavaa lehteä, jossa aiheena on reumasairaudet ja uni. 

Edelleen mennään matalalentoa, niin sanoakseni yhdistyksemme toiminnassa. Kimppakävely ei ottanut tulta, ja sitä ei jatku toukokuulla vähäisen osallistujamäärän takia.

Ulkona häärääminen mm. puutarha- ja pihahommien myötä lisää hyötyliikuntaa. Liike on lääkettä ja kävely, pyöräily ovat sellaisia joita harrastan. 

Uimahalli Keravalla on avautunut erityisryhmille, mukava heille.

Kevätkokous pidetään 25.5 ja sen jälkeen tapamme syksyllä, jos luoja ja korona suo.

t Sirpa

HUHTIKUU 2021

Olen niinkuin kaikki muutkin odottanut miten korona vaikuttaa elämääni ja elämäämme. Millaisia rajoituksia ja tarttuttavuuslukuja media tuo päivittäin.

Ulkoiltua on tullut paljon ja kauppareissut vähentyneet. Yhdistyksemme väkeä en ole tavannut kertaakaan "kylillä" käydessäni. Hyvin on siis hiljaista ollut näissä puitteissa.

Ainoa virkistyksenaihe nyt keväällä on ollut se että olin viikon Tules-kuntoutuksessa Kaisankodissa Espoossa. Sen historia on mielenkiintoinen. Kaisa Kallion  kansalaislahjasäätiön sinne perustama 1938 lepokoti työn ja elämän uuvuttamille naisille.

Tavoitteena oli ja on hoitaa ihmisiä kokonaisvaltaisesti, huomioiden sekä henkisen että fyysisen hyvinvoinnin.

Näinä aikoina nuo ovat asioita, joista jokaisen tulisi pitää huolta. Koneistomme on lujilla, varsinkin kun sosiaaliset kanssakäymiset ovat vähentyneet.

Lainaan tähän tekstin, joka on kuvatauluna Packbyn kartanon museoidulla yläkerran seinällä. Ja joka kosketti minua. Sitkeyttä ja sisua suomalaisilta naisilta nytkin vaaditaan.

Aika töitten arvon mittaa.Näin minä olen oppinut. Näin käyköön nytkin.

Paljon on minulle elämässä vastaan tullut,

Menin Heikkilään miniäksi, mutta seitsemäntoista vuotta piti Anttuuna-emäntä vielä avaimia vyöllään. Häen takanaan olivat kahvit, voit ja sokerit.

Silloin minä opin nöyryyttä

Yötä päivää hoidettiin Kyöstin kanssa sivutilan , Mehtälän vainioita.

Silloin minä opin sitkeyttä.

Päivä kerrallaan. Näin minä itseni olen opettanut. Olisiko minulla täällä presidentinlinnan emäntänä mitään pelättävää, jos alusta loppuun olen oma itseni, sillä vain kuori erottaa-

sisällä meissä kaikissa on ihminen.

Kaisa Kallio

Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille. Nauttikaamme kevään heräämisestä ja valosta.

Sirpa

TAMMIKUU 2021

 

Sanonta kuuluu; uusi vuosi,uudet kujeet. Jää nyt nähtäväksi mitä uutta tämä vuosi tuo tullessaan. Hiljaiselta näyttää toimintamme aloitus koronasta johtuen. 

Pidämme tammikuun ajan turvallista "taukoa" ryhmätapaamisissamme. Tarkoittaen kerhoja ja liikuntaryhmiä, jotka alkanevat helmikuulla. Olemalla edelleen varovaisia turvaamme itsemme ja muut altistumisilta. Rokote on tulossa ja sen tuoma suoja sitten.

Liikunta, puuhastelu kotona, etätapaamiset tietoteknisin apuvälinein, niitä osaaville on nyt elämisen arkea. Älypuhelin, joka mahdollistaa videopuhelut on kätevä. Näet kasvokkain kaukanakin olevan ystävän, omaisen, sukulaisen. Mutta ihan "vanhanaikaiset" viestimet; kirje, tervehtiminen kadulla, yhteydenotto tavallisella puhelimella on tärkeää.

Yhteydenpito, siis hienosti sanottuna sosiaalinen kanssakäyminen, tuo hyvän mielen ja jaksamista, niin antajalleen kuin saajalleenkin.

Tätä toivon meille kaikille; jotta pääsemme  tämänkin elämänvaiheen yli katsotaan tulevaa avoimin mielin ja ajatellaan että valoisa aika kevään myötä on tulossa.

Ja valoisuus tuo energiaa ja sitähän meillä on nyt käyttämättä paljonkin, hissuteltuamme kotona sydäntalven.

MARRAS-JOULUKUU 2020

Koronakriisi ja sen tuoma epävarmuus vaikuttaa nyt ihan jokaisen elämään sekä yksilötasolla, että yhdistyksenä.

MItä saa tehdä ja mitä ei. Toimintamme, kuten monessa muussakin yhdityksessä on tauolla loppuvuoden. Riskiryhmät ovat alttiimpia kun tauti kohtaa. Myös kausi-infulenssa rokotteet ovat loppumassa ja niitä annetaan ensisijaisesti riskiryhmäläisille. Sekin vielä.

Ihmisen vain on vaikea tottua holhoukseen, kun ei saa itse päättää tekemisistään.

Joulun aika on yhdessäolon ja läheisten tapaamisten aikaa.  Suositellaan välttämään turhaa juhlintaa, kokoontumisia, matkustelua...

Nyt sitä sitten odottaa erilailla kuin ennen. Suuret sukulaisillanvietot pyhinä on suositeltu rajoitettaviksi, ken tietää miten pieniksi.

Käsityötaitoiset jäsenemme ovat olleet ahkeria ja sukkia onkin valmistunut kiitettävästi, ja valmistuu lisää näin talvipimeinä päivinä. Myyjäiset Keravalla on kaikki peruutettu, tai emme uskalla osallistua.

Olemme hallituksessa halunneet pistää hyvän kiertämään ja lahjoitamme niitä vähän Talkoorenkaalle ja Keravan nuorisotyölle. Jaettavaksi joulupaketteina, joita olenkin näperrellyt iltakaudet.

Kaikesta huolimatta ja juuri sen takia. Suomalaisilla on sisua ja selviämme tästäkin koettelemuksesta. Katsomme itseämme ja muita silmiin maskin takaa. 

Silmilläänkin voi hymyillä.

terveisin Sirpa

LOKAKUU 2020

Niin kuin syksyn puut laskeutuvat talviaikaan pudottamalla lehtiä ja neulasia voinee sanoa nyt samaa toiminnastamme tällä hetkellä.

Kuulostelemme koronasuosituksia mediasta. Kekri on peruttu,liikunta on vielä jatkunut uimahallissa ja tuolijooga kasvomaskein ja turvavälein. Kässäkerhossa mennään puikot heiluen ja kahvitellen.

Näissä kaikissa jokaisen  osallistujan tulee olla terve, oireeton ja oma harkinta on kaikkein tärkein.

Justiinsa tuli nettiin presidenttimme Sauli Niinistön lausuma "kolmen viikon itsekurin kuuri" koronan hillitsemisessä. "Jaksoimme keväällä, jaksamme nytkin."

Sisällä tekeminen, mitä se sitten itsekullakin on jatkuu. Kun on pimeää on mukava polttaa kynttilöitä käärityä, huopaan ja tunnelmoida.

Hauska ilmiö on tuo tervehtiminen kyynärpäitä koskettaen. Kun menet kauppaan maski naamalla ja muita kartellen, kierrät tuttavasikin kaukaa. Kontaktit ovat epämääräisiä, kun et näe kasvoista kuin vähän niitä kahta silmää paperin tai kankaan yläpuolella.

Ulkoilu on tärkeää mielenterveydenkin kannalta. Pyydä kaveri mukaan, juttele ja paranna maailmaa. Halaile puita, jos ne eivtä ole märkiä. Ota kuva ruskasta, joka on nyt kauneimmillaan.

Positiivinen ajattelu antaa voimia ja kantaa eteenpäin. Reuma, tuki- ja liikunta sairaudet tuovat tullessaan oman rasitteensa ihmisen elämään, joten niitä voimia pitää hakea jostain. 

Yhdistyksen toimintaan osallistumalla niitä tarjotaan mahdollisuuksiemme mukaan.Joten tapaamisiin ja soittaa saa.

terveisin Sirpa

 

 

 

 

SYYSKUU 2020

Vihdoinkin alkaa tapahtua, tämän erittäin pitkän kevään ja kesän jälkeen. Rohkeasti vesijumppa ja tuolijooga jo pyörähtänyt käyntiin.

Yhdistyksen hallitus on suunnitellut tulevaa syksyä, jonka ohjelmasta voitte lukea jäsentiedotteesta, joka postitetaan nyt kaikille kotiin. Viertolassa kuten myös muualla tapaamisissamme pyrimme noudattamaan turvavälejä, hygieniasuosituksia ja maskien käyttöäkin. (joita on tarjolla tapahtumissa)

MUTTA .Yleisesti suositukset valtion ja THL:n toimesta ohjaavat toimintaamme ja niin ollen saattaa tulla muutoksia suunniteltuihin.

Näistä tiedotamme lehdessä, tekstiviestein ja sähköpostilla.

Jokainen voi nyt nauttia ihanasta syyssäästä, kerätä marjoja ja sieniä joita on metsät täynnään. Mutta kuitenkin on se yhdesä olo ja tekeminen niin mukavaa ja antoisaa. Jutustelu tuttujen ihmisten kanssa tutussa ryhmässä antaa niin paljon. Se tuo meille, minullekin tietynlaisen rytmin viikkoon, kuukauteen. Kun on menemistä ja tekemistä, ohjelmaa. 

Olemme nyt ihan pakosta levänneet laakereillamme koko pitkn takana olevan kauden ja vältelleet muita ihmisiä ja ei ole ollut tapahtumiakaan missään, kun kaikki on peruttu. 

Toivon että tuot tuttusi, läheisesi katsomaan mitä meillä tapahtuu. Jäseneksi voi liittyä vaikka ei mitään kohdennettua sairautta olisikaan, kaikki kiinnostuneet. Olisimme vain iloisia uusista kasvoista ja toivotamme tervetulleiksi.

Tapaamisiin

Sirpa Hakala puheenjohtaja

 

TOUKO- HEINÄKUU 2020

Näyttääpi siltä että suunnitelmat ja odotukset toiminnastamme siirtyvät syksyyn. Ja sekin on epävarmaa, milloin uskaltaa mitään tehdä kokoontumisten kannalta. Koronan vaikutus jokapäiväiseen elämään tuo haastetta meille kaikille.  Kaikille avoimet vesijumpat sentään alkavat maauimalassa kesäkuun alussa.

Toivotan siis hyvää ja lämmintä kesää kaikille.

Elämme nyt aivan poikkeuksellisia aikoja, jotka jatkuvat ties kuinka pitkään.

Yhdistyksemme mahdollistama yhteisöllisyys ja osallisuus kerho- ja liikuntatoiminnan tauotuksen vuoksi on iso muutos arkipäivässä.

PItää pysytellä kotona. Jos menet ulos niin yksin ulkoilemaan. Välttämättömät kauppa-  ja apteekiasiat voit hoitaa pitämällä turvarajat ja jos et kuulu riskiryhmään. Ruokakaupat tarjoavat kotiinkuljetusta ja kauppa-apua, kuten seurakuntakin ja Siskot ja Simot yli 70 vuotiaille. Hyvä niin

Huoli läheistemme ja omaistemme olemisesta painaa mieltä, kun on vältettävä fyysisiä kontakteja. Presidentti Sauli Niinistö kehotti lisäämään henkistä läheisyyttä samalla, kun pidetään yllä fyysistä etäisyyttä.

Entäpä jäsen, jolla ei ole tietokonetta tai älypuhelinta, jonka sovellukset mahdollistavat erilaiset kommunikointitavat yhteyden pitämiseen?Voimme aina soittaa tai lähettää viestejä ja kysellä kuulumisia. Mitä sinulle kuuluu, kuinka voit?

MIelekäs tekeminen kotona, siinäpä pydähdyksen paikka. Kun olet siivonnut kaappisi, täyttänyt pakastimen ja ne kaapit ruokatarpeilla. Ehkä kudot sukkaa, ompelet, järjestät ne valokuvat vihdoin viimein, teet palapelejä, istut tietokoneella.

Kun sisällä oleminen alkaa kypsyttää piipahda ulos. Mene metsään,  puistoon, jos pystyt, ihan vain hetkeksi. Kuuntele, katsele kevään etenemistä. Juttele jopa jonkun kanssa kaukaa etteivät pöpöt tartu. Itse kuulin pyörälenkillä eilen peipon laulun ja tänään keppikävelyllä lunta oli yöllä tupruttanut luonto täyteen.

Myös sisällä voi jumpata, ainakin nousta tuolista ylös. Ikäninstituutin tiedotteessa viikkojen korontakaranteeni sohvalla istuen heikentää lihasvoimaa jaloissa ja tasapaino heikkenee.

Kannustetaan toinen toisiamme, pysytään terveinä jotta jaksamme olla mukana toiminnassa sitten kun on taas sen aika.

Päivän puntaroitu Keski-Uusimaa lehdessä 3.4

"Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja" .Goethe

t Sirpa

MAALISKUU 2020

 

Olin Reumaliiton järjestöpäivillä maaliskuun alussa. Mietä oli yli 100 henkeä eri yhdistyksistä ympäri Suomen maan paikalla.

Ajatuksi, kokemuksia, ja tavallaan vertaistukea saimme ja jaoimme toisillemme. " Työkalupakkiin" tuomiset ovat vielä sulateltava ja jäsenneltävä.

Tässä muutamia: yhdistyksen perustehtävä ja hallituksen säännöt ovat asioita joita tulee tarkastella ja suunnitella yhdessä. Päivittää, niinkuin sanotaan.

Puhuttiin järjestöjen strategisesta johtamisesta ja mitkä ovat reilun yhdityksen pelisäännöt. Sote rakenneuudistuksesta kertoi Krista Kiuru puheenvuorossaan ja yhteistyöstä Reumaliiton kanssa.

Ja kun osallistuin äänestyskilpailuun siellä, jossa valittiin mieluisin Reuma-lehden kansikuva, sain yllätyksenä postista paketin. Olin voittanut sellaisen Puppana-pupun ja satukirjan siihen. Ehkäpä panen sen kiertoon.

Kun nyt etelään ei tullut talvea, ei lunta, niin huonompijalkainenkin on pysytnyt hyvin liikkumaan.

Liikkumassa kävimme Pihkaniityn majalla tihkusateessa, mutta ei se haitannut. Porukka oli mukavaa ja kaikki sujui mallikkaasti.

Nyt on sitten kaikki toiminta tauolla  epämääräisen ajan tämän koronaviruksen takia.

Olemmehan riskiryhmää useimmat ja suositeltuja ohjeita on paras noudattaa mahdollisen tartunta- ja leviämisvaaran kannalta.

Näin kirjoittaa Ulla Rantanen Reumaliitosta:

" Emme vielä tiedä varmaksi, miten koronavirus muuttaa meridän kaikkien arkea lähiaikoina. Tärkeintä tässä tilanteessa on pitää huolta omaisten ja läheisten terveydestä. Kaikessa toiminnassa kannattaa ensisijaisesti noudattaa viranomaisten antamia ohjeita ja tervettä maalaisjärkeä.

Kerhojen ja liikuntaryhmien suhteen neuvomme käyttämään harkintaa. Torstaina 12.3 Suomen hallitus antoi seuraavan harrastustoimintaa koskevan ohjeen: " Tartuntojen vähentämiseksi tulee myös rajoittaa välttämätöntä toimintaa, kuten lähikontakteja harrastetoiminnassa ja muulla vapaa-ajalla. Erityisen tärkeää tämä on riskiryhmiin kuuluvien suojelemiseksi" 

Yhdistyksen hallitus seuraa mediasta missä mennään ja jatkaa tauotusta tilanteen edellyttämällä tavalla.

Yhteyttä toisimme kannattaa ja voimme pitää puhelimella ja sähköpostilla, ettei ihan eristäydytä. Vaikka kaduilla tuntuukin olevan aika hiljaista. Kuten myös muuallakin euroopassa, uutisraporttien myötä olemme saaneet nähdä ja kuulla.

t Sirpa

 

 

HELMIKUU 2020

 

On taas aika, jolloin yhdistyksessä suunnitellaan kevään tapahtumia, retkiä, kokoontumisia.

Suunnitelmassa on makkaraa ja kahvia Reumaliiton liikuntaviikolla maaliskuussa tuolla Kisa Veikkojen majalla Pihkaniityssä. Pietarin risteily eläkkeensaajien kanssa ja kesäretki Kuninkaantie Länteen, Teatteri Harmaat Pantterit Keuda talolla.

Luentomuotoisia aiheita vy -kerhossa aina kunkin kuun viimeisenä tiistaina. Kauneudenhoitoa, ruokaan liittyvää esimerkiksi.

Olemme yrittäneet punoa lankoja muihin yhdistyksiin päin ja Keski-Uudenmaan Hengitysyhdistys ja Parkinson kerho ovat kiinnostuneita yhteisestä toiminnasta joillain alueilla.

Valon aika lisääntyy ja on mukava lähteä liikkeelle, kun ikkunasta näkyy jopa aurinko.

Toivottavasti kaikilla teillä on kevättä jo hiukkasen rinnassa. Kaupoista saa jo multaa siemeniä ihania tulppaaneja.  

Vauvasukkia kertyi 45 paria ahkerien käsien kutomina neuvolaan viemisiksi. Eikä tässä kaikki, vielä on vauvalankoja jäljellä.

Reumaliiton järjestöpäivät ovat maaliskuun alussa Tampereella. Siellä pohditaan järjestötoiminnan tulevaisuutta ja vapaaehtoisten toimintaa.

Yhdistyksessähän kaikki toiminta perustuu vapaaehtoisuuteen. Olemme kaikki osallisia, jotta homma pyörii. Te olette siis tuiki tärkeitä tässä rattaassa. Välillä jumittaa, mutta ei anneta sen estää pyörää pyörimästä.

Toivon että jaksatte olla aktiivisia ja seuraatte lehti-ilmoituksia ja tulette Viertolaan tai missä milloinkin jotain tapahtuu.

T Sirpa

 

 

 

TAMMIKUU 2020

Alkava vuosi tuo tullessaan, niin mitä? Vuodenvaihteen ennustukset ja taiat ovat takanapäin, kuka niitä tekikin?

MInä katson tulevaa tässä roolissa, jossa vuosi sitten aloitin. Olen hahmottanut kokonaisuuden, jota puheenjohtajana olo tarkoittaa meidän Retussa vuoden kierrossa. Ja toimin niin yhteiseksi hyväksi tänä vuonna.

Paperihommia on paljon ja niihin liittyvä ennakointi. Olen huomannut että käytäntö opettaa, kuten aikoinaan ammattia vaihtaessani totesin.Tarjolla oleviin Reumaliiton koulutuksiin meinaan myös osallistua, mikäli ne hyödyntävät yhdistystämme.

On mukava osallistua kerhoihin ja kuunnella jäsenten tarinoita ja mielipiteitä yhteisissä tapaamisissa. Itse en ole kovinkaan idearikas, joten jos sellaiseksi koet itsesi, niin kaikkien iloksi, tuo tietosi ja taitosi. Varsinkin kun kerhojen vetäjät ovat suurilta osin vaihtuneet.

Reumaliiton teema tänä vuonna on "Vapaaehtoisuus vahvistaa" ja siihen liittyen kuulisin mieluusti, miksi sinä teet/osallistut vapaaehtoisena. MItä se antaa sinulle? Yhdistyshän on vapaaehtoisvoimin toimiva. Voit olla yhdistyksessämme mukana monella lailla, toimijana tai olemalla paikalla. Miten saamma mukaan uusia jäseniä tapaamisiiin, kerhoihin, retkille? 

Vapaaehtoisten tukeminen ja muistaminen on tärkeää. Vanha sananlasku "kissa kiitoksilla elää, tarkoittanee nyt kuitenkin myönteisen palautteen saamista ja antamista. Mitä Reumaliitto kehitteleekään asiaan liittyen.

Liikunta ja sen tuoma ilo ja hyvä mieli antaa paljon. Ryhmämuotoinen, kuten vesijumppamme ja tuolijoogamme, ovat sellaisia. Toinen koettelee fyysistä jaksamista, toinen rentouttaa etenkin henkisesti. Myös yksin harrastaen aivot prosessoivat. Eli tavallaan kaksi ääripäätä.

Olemalla kuulolla ja seuraamalla mediaa lehdistä, tietokoneelta, telkkarista, pysyn ehkä jotenkin ajan hermolla. Asioita tulee uusia ja vanhat muuttavat muotoaan. Mutta minä hidastun molemmista ääripäistä; jaloistani ja päästäni. 

Hyväksyn sen ja sinnittelen edelleen ja pyöräilen teitä tapaamaan Viertolaan.

t Sirpa

 

MARRAS-JOULUKUU 2019

Syyskokous on pidetty ja sen tavoitteena/saavutuksena saimme uuden rahastonhoitajan ja uuden henkilön hallitukseen.

Vanhoja hallituksen jäseniä oli erovuorossa jo monta vuotta toimineena. Kiitos heille kovasti. Vapaaehtoistyö ei ole aina helppoa ja aikaa vievää se  on myöskin. Varsinkin hallitustyö sitouttaa. Onhan ajateltava ja päätettävä koko yhdistyksen "puolesta" asioita.

Toivon että saamme kerhoihin vetäjiä, useampiakin. Ihmisen, joka pitäisi tapaamiset koossa. Tavallaan sellainen kaitsija, jota me kaikki tarvitsemme, kun useampi ihminen kokoontuu yhteen ja kaikilla on paljon asiaa kerrottavaksi toiselle. Ihan hyvä niin, että on puhetta ja pöhinää, koska näin saamme ja annamme vertaistukea. Kerromme ajatuksiamme esim. päivän puheenaiheista. Kuulemme jotain uutta ja siinä sivussa opimmekin.

Minä ainakin pistän korvan taakse aina jonkin uuden asian, joka jää muhimaan. Sekä kässäkerhossa, että vy kerhossa.

Nyt olen ollut mukana vesijumppaamassa Keravalla. Ja ah! niin ihanaa se on. Olen ollut tyytyväinen itseeni saatuani itseni liikkeelle. Varsinkin tiistaisin, koska ensin menen rivitanssiin, sitten Viertolaan kerhoon ja sieltä uimahallille.

Näin on pitkin viikkoa joku juttu, johon osallistua. Ja ajatelkaa ei ole syysmasennus iskenyt, jota vastaan  aina ennen näin marraskuulla olen laittanut sellaisen kirkasvalolampun keittiön ikkunalle aamuisin. Hyvä niin.

Mielen rauha ja itsensä kuunteleminen on tärkeä asia. Tuo ensi vuoden alussa alkava uusi ryhmä, tuolijooga, on sellainen asia. Se pistää, kokeiltuani sitä, paneutumaan itseensä.

Näitä ajattelen, kun Joulu on tulossa, ja kaikenlaista kiirettä sen myötä.

Toivotan teille kaikille hyvää loppuvuotta ja kiitos juuri sinulle, joka kuulut yhdistykseemme.

Sirpa

 

 

 

 

LOKAKUU 2019

Luen ahkerasti paikallislehteämme, joka ilmestyy postiluukustamme joka aamu aikaisin. Erityisesti kiinnostaa tietysti yhdistyspalsta, jotta pysyn ajan hermolla, mitä sillä rintamalla tapahtuu. Ja jos on oikein menopäivä niin tietysti sääennusteet,että en kastu tai palellu ulosmennessäni.

Kastumaan ainakin pääsen, kun menen meidän omaan vesijumpparyhmään Keravan uimahallilla, jonka nimi on Aurinkoinen. Onpahan tulevassa syyspimeydessä jotain valoisaa, jos asiaa niin ajattelee.

Lehdestä luen myös päivän puntaroinnin, joka on usein niin ajattelemisen arvoinen. Kuten tämäkin: "Mystistä ei ole se, millainen maailma on, vaan se, että maailma on." Ludwig Wittgenstein.
Olen pyrkinyt olemaan läsnä yhdistyksemme kerhoissa ja tapahtumissa, ja tieni viekin usein Viertolaan. Onneksi menomatkalla onkin alamäki, kun pyörällä hurautan sinne.

Lokakuulle on suunniteltu satokauden loppumiseen liittyvää Kekri-juhlaa 15.10 ja syysretkeä Muurlan lasitehtaalle 17.10.  Niihin kaikki mukaan.

Reumaviikon 6-12.10 teemana on mielen hyvinvointi. Reumaliitto kysyi jäseniltään vifnkkejä mielen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Itse kipujen kanssa elävät suosittelivat näitä keinoja:

Vietä aikaa mukavassa seurassa. Liiku luonnossa. Vähennä stressiä. Harrasta itsesi iloiseksi. Älä tingi levosta. Yritä huomata hyvä.

Tuntuvat minuta aiheellisilta ottaa elämään mukaan, vaikka ei kipuja oliksikaan. Tasapainossa eläminen oman sisimpänsä kanssa olisi herkkua.

T Sirpa, sadetta katsellen ja ruskasta nauttien.

 

SYYSKUU 2019

 

Syksyn tullessa ajattelen mennyttä alkuvuottani tässä yhdistyksessä. Paljon uusia asioita, ihmisiä, kontakteja eri instansseihin. Välillä kompastellen perimiini suuriin saappaisiin. Kiitokset mentorilleni Kristiinalle tuesta näin sattuessa.

Vapaaehtoisuuteen perustuva pyyteetön työ on voimavara yhdistykselle, että myös sen tuojalle, eli itse kullekin meille. Tuo hyvää mieltä ja tarkoituksellisuutta elämään. Tämä minua ihmetyttääkin jatkuvasti, että kaikesta krempasta, kolotuksesta, sairaudesta huolimatta jäsen, juuri sinä olet mukana.

Syksyn tulevassa pimeydessä on hyvä olla joku harrastus, tekeminen, suunnitelma kalenterissa joka saa liikkeelle.

Tapahtumina ovat luento syyskuulla edunvalvontavaltuutuksesta, joka antaa valmiuksia tulevaan. Esittely yksilöllisistä käsintehdyistä tukipohjallisista marraskuulla. Kekri-juhla lokakuulla on perinne. Minulle uutena asiana tuo Kekri.

Liikunnassa jatkuu Asahi, tuolijooga ja huom! oma vesijumpparyhmä Keravan uimahallissa. 23.9 on ulkoilupäivä  Tuusulan seurakunnan leirikeskuksessa.

Fibromyalgia-ryhmä kokoontuu yhdessä Tuusulanjärven Reuman kanssa vuorotellen Tuusulassa ja Järvenpäässä.

Käsityö- ja viihdytään yhdessä kerhot tiistaisin entiseen malliin. Katso kalenterista päivät

Käsityökerhossa, jossa olen ollutkin mukana ei tarvitse osata tehdä. Pääasia että on mukana, juttelemassa, kahvittelemassa, tapaamassa tuttuja. Tuotoksethan päätyvät sitten Joulunalus- ajan myyntipöytiimme.

Retket kuuluvat myös ohjelmaamme. Matkavastaava on Eeva Lahnamaa, hänelle ilmoittautumiset, jotka ovat sitovia. 

Olin keväällä Reumaliiton järjestämässä Mielen hyvinvoinnin ohjaajakoulutuksessa ja sieltä yhdistykselle hankkimani Mielipakka-kortit antavat ohjeistusta viriketuokioihin. Käsittelevät hyvän huomaamisen ja vahvistamisen mahdollisuuksia, tunteiden kohtaamista ja käsittelyä. Ne liittyvät Reumaliiton tämän vuoden teemaan Mielen hyvinvointi (mieli ja minä), ja on kehitetty Ikäinstituutin Elämäntaidon eväät-hankkeessa yhteistyössä eläkeikäisten kanssa.Tästä on myös tulossa marraskuulla vallan ohjattu tapaaminen. 

Arvostamalla itseämme, olemalla joustavia ja kiitollisia kaikesta siitä hyvästä, jota kuitenkin jokaisella meitä löytyy edes hiukkasen verran, voimme elää tasapainoisemmin muiden kanssa.

Terve itsetunto rakentuu saamamme palautteen myötä ja sen hyödyntäminen omalla kohdallamme on ihan meistä itsestämme kiinni. Oma itsetuntoni on välillä ollut hakusessa, kun en ole oikein tiennyt mitä minulta halutaan/odotetaan tässä roolissa. Palaute ja kehittävä keskustelu on siis minulle tärkeää. Joten sitä saa antaa suullisesti, sähköisesti tai viestinä.

Toivon että yhdessä jatkamme tätä syksyllä alkavaa toimintakautta hyvässä hengessä. Toinen toisemme seurasta nauttien. Kuuntelemalla, jakamalla kokemuksiamme, tietouttamme ja näin antamalla sitä vertaistukea.

t Sirpa

 

TOUKOKUU 2019

 

Kevään merkkejä seuraten, tuntuu että aika kulkee nopeammin kuin keskitalvella. Ulos luontoon tekee mieli. Tai ainakin ulos tuijottelu ikkunasta lisääntyy. Teimme onnistuneen retken kulttuurimaisemiin Tuusulan Rantatielle huhtikuulla.

Vierailemme toukokuussa Lahden Reumayhdistykseen ja sieltä toivomme, että saamme “eväitä” meidän oman yhdistyksemme toimintaan.  Käsityökerhossa ovat askarrelleet ahkerat kädet Keravan päivä- tapahtumaan tuotoksia. On hyvä, kun on tavoite, johon tähdätään.  Sillä silmällä osallistumme Kässäfestareille Kaapelitehtaalle, jossa on myös Reumaliiton piste. Olemme myös hieman lähestyneet yrittäjiä toiveinamme saada lahjoituksia arpajaisiamme varten. Osin onnistuttiinkin. Kiitos heille.

Reumaliiton hyvä mielen huhtikuun tehtävä oli keskity hengitykseen. Joka pistää ajattelemaan sitä, että kuinka kohtaamme ympäristömme kiivastahtisen kulun kiiruhtamalla, paikasta toiseen, ajattelemalla jo seuraavaa tehtävää. Osaamalla pysähtyä, kuuntelemalla omaa hengitystämme ihan rauhassa nenän kautta sisään suun kautta ulos, voimme rauhoittaa oman mielemme. Tätä voi jokainen harjoittaa ihan itsekseen ja päivittäin. “Hengityksen avulla voi rentoutua ja rakentaa sisäistä rauhaa”. Kerrotaan Reumaliiton hyvän mielen Mielipakka-kortissa.

Minusta tuntuu, että me henkeä löytyy yhteisistä tapaamisista, retkistä. Näen iloisia kasvoja, innokasta puheen pulputusta. Ja sehän onkin tärkeintä, yhdessä oleminen ja tekeminen. Ja siihen antaa mahdollisuuden yhteinen yhdistyksemme Keravan ReTu. Olen jopa kadulla liikkuessani ruvennut katsomaan vastaantulijoita sillä silmällä, että pitäisikö tuo ihminen tuntea. Olemme olleet lipasvahteina vaalien aikaan, ja vuorot ovat vaihtuneet sujuvasti. Vapaaehtoisia on löytynyt. Tällaista palkatonta ja ihan pyyteetöntä yhteishenkeä täytyy kunnioittaa näin pienen ihmisen katsontakannalta. Onhan yhteinen hyvä ja epäitsekkyys sellaiselle ihmiselle ominaista. Kiitos kuuluu myös heille.

Keravan päivähän on 16.6 ja siellä on meillä myyntipöytä.  Linnunpönttöjä, arpajaiset, käsitöitä. Tulkaahan katsomaan.

Toivottelen hyvää ja lämmintä kesää meille kaikille.

Siispä yritän pysyä ajan hermolla kuitenkin, vieläkin ja kaikesta huolimatta.
Sirpa

 

MAALIS- HUHTIKUU 2019


Näin kevään nurkalla katselen ikkunasta ulos. Harakka tekee uutta pesää kantamalla risuja vanhasta pois. Näin hyödyntää vanhaa. Tällä tavalla me itsekukin otamme jotain vanhaa mukaan matkalla uuteen. Meillä jo elämänkokemusta omaavilla ihmisillä on mitä jakaa muille ja toisillemme. Itsenikin luen jo tähän kastiin, vaikka vuosia ei olekaan niin palon.
Tuo televisio, netti Facebook ym. some- liitännäiset suoltavat uutta tietoa solkenaan. Minulta tuppaa menemään ohi välllä jotain.


Uuden omaksuminen on haasteellisempaa kuin vanhan jo totutun toiminatavan mieltäminen. Sanotaan että vanhassa vara parempi. Jotenkin tuntuu että se sanonta ei nykypäivänä oikein toimi. Kouhkataan uusien asioiden parissa kuuntelematta muita.
Nyt olen menossa Reumaliiton koulutukseen “Mielen hyvinvointi- mieli ja minä”. Kaikki se mitä olemme, teemme, ja toimimme lähtee sisimmässäme olevasta varastosta. Se muokkautuu ympäristömme mukaan.


Jotta tuntee mielen hyväksi oltava joskus paha mieli. Eihän muuten tunnista sitä hyvää. Kiitos, toisen ihmisen kohtaaminen ja huomioiminen lähtee omasta mielialasta. Voit kulkea pää alaspäin niska kyyryssä ohitse. Tai päinvastoin tervehtiä ja kysellä kuulumisia. Samalla tavalla luonto musiikki, liikunta ihan mikä tahansa kohottaa mielialaa. Sitä täytyy pysähtyä ja nauttia.
Nyt on vaalit tulossa ja sen mukana monenmoista informaatiota. Pitää tehdä siihen liittyviä valintoja. Äänistämme kilpaillaan. Sotesoppa kiehui ja vanhustenhoito on mediassa usein esillä. Sinne päin elämässä olemme matkalla että pitää jo ajatella itse kukin miten tulevaisuudessa tämä hoituu.


Minusta tuntuu nyt että olen heittänyt verkot vesille, lankoja on joka suuntaan Toivottavasti eivät mene ihan sotkuun.


Suunnitelmissa keväänmittaan, erityisesti toukokuulle monenlaisia retkiä. Varmasti sinuakin kiinnostaa joku. Minä ainakin olen aina valmis näkemään ja kokemaan uutta. Ihan Suomessa ja ulkomailla. Onkohan jotain isän peruja ( oli nuoruudessaan merimies.)
Siispä yritän pysyä ajan hermolla kuitenkin.
Sirpa

 

HELMIKUU 2019


Vuosi on lähtenyt etenemään ihan hurjaa vauhtia. Uuden oppimista, uusia tuttavuuksia. Eipä tule eläkeläisellä aika pitkäksi.  Suunnittelua, ennakointia, vuosikelloa tarkaten. Mutta yhdistystoiminta on ihan vienyt mukanaan. Haastavaakin usein. Minä olenkin ihan joutunut esiintymään joskus tässä uudessa toimessa. Mutta vapaaehtoisvoimin viemme  yhdessä tätä yhdistystä  eteenpäin. Olethan sinä jäsenenä tärkein.

Talvi on luminen ja kulkuväylät  huonossa kunnossa, tuo hankaluuksia liikkua, varsinkin rollan kanssa. Ollaan varovaisia, kun  katoltakin voi tulla lunta niskaan. Kevättalvi tuo tullessaan onneksi sulat kadut, valon ja sitä myötä mieli piristyy.

Ihan mielen piristykseksi, teitä kaikkia ajatellen seuraava ajatus: ”Ei yksikään ihminen ole saari, täydellinen itsessään; jokainen on osa mannerta osa kokonaisuutta.”  Näin ajatellen minäkin olen osa tätä yhdistystä, en ole yksin, et sinäkään. Osallistumalla ja tulemalla Viertolaan tapaamaan muita ReTulaisia, tuot tullessasi itsesi lisäksi sen kaiken elämänkokemuksesi ja oman persoonasi,  jota vaille emme voi olla. Emmehän ?

Mielestäni lähimmäisen kohtaaminen, kuuntelu ja vierellä oleminen on osa tätä toimintaa, jota me jokainen voimme toteuttaa ihan ilman  palkkaa. Olisiko se ajatus pyyteettömyydestä tärkein.
Joten näemmehän toisemme usein. En kylläkään tunne vielä oikein ketään, saa tulla kopauttamaan  jos kuljen ohi nokka pystyssä.

Sirpa 

 

MARRASKUU 2018



Meillä oli hieno syyskokous! Saimme kuin saimmekin yhdistykselle uuden puheenjohtajan! Kiitos sinulle Sirpa, on hienoa, että tartut rohkeasti haasteeseen.

Syyskokoustamme edelsi aikamoinen miettimisen aika. Meillä on ollut parikin ”melkein” puheenjohtajaksi lupautunutta viime vuosien aikana, mutta ”maaliin asti” ei näissä hankkeissa ole päästy. Tuntuu, että varsinkin meille vanhemmille naisille vastuun ottaminen ei ole niin kovin helppoa. Jos uutta puheenjohtajaa ei olisi nyt löytynyt, olisimme joutuneet aloittamaan yhdistyksen alas ajamisen.

Yhdeksän vuotta sitten tulin puheenjohtajaksi lähes yllättäen. Kaipasin työelämän jälkeen pehmeää laskua eläkeläiseksi ja Keravan ReTu kaipasi puheenjohtajaa. Nykyään taidetaan sanoa, että silloin tuli ns. match. Vapaaehtoistyö onkin ollut hyvä harrastus, toiminta on säännöllistä ja varsinkin hallitustyö on pitänyt ne vielä jäljellä olevat harmaat aivosolut työteliäinä. Mutta niin kuin myös sanotaan, aikansa kutakin.

Hienointa tässä yhdeksässä vuodessa on ollut erilaisten ihmisten kohtaaminen. Olen tutustunut upeisiin,  vahvoihin ihmisiin ja ettei totuus unohtuisi, olen kohdannut myös edellisten vastakohtia, mielenkiintoista sekin. Vuosiin on mahtunut paljon naurua ja myös itkua. Näin iäkkäämpänä kun tutustuu vähintään yhtä iäkkäisiin ihmisiin, voi tuttavuus olla hyvinkin lyhyt. Elämän valitettava tosiasia.

Jatkan Retun hallituksessa ainakin seuraavan vuoden Sirpan ”mentorina”. Kun yksi yhdistyksen vuosikello on käyty läpi, alkaa toiminta jo olla tekijän takaraivossa.

Näin tämä menee silloin, kun se menee hyvin; vetovastuu siirtyy eteenpäin uudelle vetäjälle. Näin se on mennyt yhdistyksessämme jo 65 vuotta, jokainen vapaaehtoisemme on osa pitkää vapaaehtoisten toimijoiden ketjua, osa yhdistyksen historiaa! 

Kristiina

 

Koronaviruksen vuoksi perutaan kaikki kerho- ja liikuntaryhmät maaliskuun ajaksi. Tarvittaessa sen jälkeenkin.

KERAVAN REUMA JA TULES ry:n puheenjohtajat yhdistyksen perustamisesta lähtien:

 

1953 – 1954 Uuno Läikkö

1955 – 1956 Juho Palmu

1957 – 1963  Yrjö Aaltonen

1964 – 1965  Veikko Toivonen

1966 – 1969  Sylvester Saastamoinen

1970 – 1971  Veikko Toivonen

1972 – 1973  Aaro Monola

1974 – 1983 Sylvester Saastamoinen

1984 – 1987 Veikko Toivonen

1988 – 1990  Ari Salo

1991 – 1994 Veikko Toivonen

1995 – 1997  Tarja Honkanen

1998 – 2002  Kari Vellonen

2003 – 2004  Pia Hell

2005 – 2006  Maija-Liisa Ruusunen

2007              Pia Hell

2008               Maija-Liisa Suonikko

2009              Johanna Kinnari

2010 - 2018   Kristiina Rasa

2019 ->          Sirpa Hakala